Lämpöaalto

Oli lämmin kevään päivä, oikeastaan jo kesäinen. Luentosalin ilma seisoi ja opettajan puhe tuntui kuuluvan kuin paksun, unettavuudesta kudotun verhon takaa. Se oli kurssin viimeinen luento ennen tenttiä, mutta olin jo vartti sitten luopunut kokonaan yrityksistä pitää ajatukseni päivän aiheessa. Nyt niihin mahtui enää vain Henna.

Henna oli ollut kanssani samalla luokalla yläasteella, lukiossakin häntä oli nähnyt silloin tällöin ja yhä vieläkin päädyimme toisinaan samoille yliopiston kursseille. Olin ollut häneen enemmän tai vähemmän ihastunut vuosikaudet, väliin mahtui toki muitakin ihastuksia, mutta Henna oli vähän aina ollut jossain takaraivoni perällä. Koskaan en ollut kunnolla uskaltanut mennä juttelemaan hänelle, sillä hän oli niin tavattoman kaunis ja fiksu ja ihana ja pelkäsin tekeväni itseni vain naurunalaiseksi. Eikä minulla ollut mitään syytä olettaa, että hän olisi myös pitänyt tytöistä, en tiennyt, miten hän suhtautuisi lähestymisyrityksiin.

Viime aikoina olin tosin kasvattanut omaa itseluottamustani. En ollut enää se sama teinityttö, joka oli vakuuttunut, ettei kukaan koskaan huolisi häntä ja oli parempi olla edes yrittämättä. Olin useita kertoja ollut aivan lähellä mennä jonkin luennon jälkeen juttelemaan Hennalle, mutta hänen ympärillään oli aina kavereita ja jänistin.

Vihdoin suuren seinäkellon minuuttiviisari rapsahti sen viimeisen tarvittavan askeleensa, opiskelijat alkoivat keräillä tavaroitaan ja opettaja totesi aikamme olevan nähtävästikin lopussa. Hän muistutti vielä tentistä, mutta tuskin kukaan jaksoi enää kuunnella. Tällaiset iltapäiväluennot koettelivat itse kunkin jaksamista.

“Sara, moi”, kuulin sointuvan äänen takaani ja olin vähällä pudottaa laukkuni, jota olin parhaillaan sulkemassa samalla, kun jo ajauduin virran mukana ovea kohti. Käännyin ja näin Hennan edessäni upeana kuten aina, hymyilemässä melkein ujosti. Henkäisin yllättyneen moin takaisin.

En ollut edes tajunnut hänen olleen tällä luennolla, varmaan hän oli tullut saliin minua myöhemmin ja jäänyt istumaan jonnekin taemmas. Olin arvellut hänen lintsanneen tai jotain. Mutta siinä hän oli. Tummat hiukset kehystivät kasvoja kuin aaltoileva vesiputous, laskeutuivat pitkälle selkään ja juuri hänen hiuksensa olivat pitkään olleet heikkouteni. Yritin keskittyä suuriin ja taitavasti meikattuihin silmiin sen sijaan, että katseeni olisi vierinyt alaspäin hänen täyteläisille rinnoilleen, kauniin leveälle lantiolleen tai jalkoihin, joita pillifarkut korostivat tavalla, joka sai ajatusteni kulun tökkimään. Hennan vartalossa oli pehmeyttä, joka kerran toisensa jälkeen sai minut miettimään, miltä hän tuntuisi painautuneena minua itseäni vasten. Hän oli niin lähellä, että erotin hänen kukkaisen hajuvetensä tuoksun.

“Eli ens viikolla sitten tentti”, Henna jatkoi. Jos hän oli huomannut merkkejä sisäisestä kuohunnastani, hän ei ainakaan osoittanut sitä mitenkään.

“Joo”, vastasin typeränä.

Henna siirsi hetkeksi katseensa maahan, kuin olisi epäröinyt sanoa jotakin. Se tuntui minusta yllättävältä, sillä hän oli aina näyttänyt niin itsevarmalta kaikissa tilanteissa. Hän oli se kaunis, suosittu tyttö, joka myös hyvin tunsi oman arvonsa eikä muutenkaan arkaillut. En muista, koska olisin nähnyt hänet ujostelemassa.

“Mulla on koko kurssi mennyt vähän vihkoon piirrellen, opellaki niin unettava ääni”, Henna naurahti, “mut sähän olet tosi hyvä koulujutuissa, eiks niin? Mä ajattelin, haluisitko sä tulla joku päivä pänttäämään mun kanssa?”

“Joo, mikä ettei, kyllä se käy. Käykö huomenna? Voitais nähdä vaikka kirjastossa ja…?”

“Mä tykkäisin mieluummin olla vähän… yksityisemmin. Tulisitko meille?” Nyt hän loi minuun hymyn, joka oli huomattavasti vähemmän ujo, tai niin kuvittelin.

“Joo, käy sekin”, sain vastatuksi ja kirjoitin ylös hänen osoitteensa ja painoin mieleeni hänen neuvonsa reitin suhteen.

Sydämeni ei lakannut hakkaamasta hullun lailla koko päivänä.

* * *

Seuraavaan päivään mennessä olin jo ylianalysoinut jokaisen Hennan äänenpainon ja etenkin hymyn. Se tuntui minusta vihjailevalta, mutta samalla pelkäsin toiveikkaan mieleni vain keksineen koko jutun. Ehkä Henna tosiaan vain halusi opiskella. Ehkä minä olin typerä kuvitellessani mitään muita merkityksiä.

Tämä sisäinen väittelyni sai jatkumonsa miettiessäni, mitä ihmettä laittaisin päälleni. Halusin näyttää hyvältä, mutta en kuitenkaan laittautuneelta, jos Hennalla olikin mielessä pelkkä opiskelu. Olin tyhjentänyt koko vaatekaappini sisällön ja lajitellut erilaisiksi potentiaalisiksi asukokonaisuuksiksi sängylleni. Suuri osa vaatteistani oli tätä nykyä hameita ja mekkoja. Ne olivat tulleet kuvioihin itsevarmuuteni kehittyessä ja saivat minut tuntemaan oloni sieväksi ja naiselliseksi. Useimmat niistä olivat arkisia - lian arkisia ja tylsiä - mutta mahtui joukkoon pari juhlavaakin - liian juhlavia, liian tarkoituksenmukaisia - enkä millään tuntunut löytävän sopivaa.

Lopulta päädyin hameeseen, joka oli ajautunut ihan kaappini perälle harvan käyttötiheytensä vuoksi. Se oli sen verran lyhyt, etten yleensä tuntenut oloani mukavaksi siinä julkisilla paikoilla. Helma jäi jonkin verran polven yläpuolelle, mikä ei tietenkään ole mitenkään hirvittävän lyhyt etenkin tällaisilla epätavallisen lämpimillä ilmoilla. Minun itsevarmuuteni ei kai vain ollut sen korkeammalla vielä. Vedin hameen päälleni ja tyytyväisenä katselin peilistä, miten korkeavyötäröinen vaatekappale sai vartaloni näyttämään enemmän tiimalasimaiselta. Hameen seuraksi valitsin t-paidan, joka oli varsin yksinkertainen ja arkinen, mutta jonka pehmeä kangas ja hyvin istuva muoto saivat omasta mielestäni rintani näyttämään upeilta. Vähän vielä meikkiä naamaan ja olisin valmis lähtöön, joskaan minun ei kannattaisi lähteä ennen kuin aikaisintaan puolen tunnin päästä, minkä nyt huomasin.

Kävin läpi kurssimuistiinpanojani, sulloin ne sitten laukkuuni, istuin hetken levottomana paikallani, kaivoin paperit uudelleen esiin ja toistin samaa kehää, kunnes puoli tuntia oli kulunut. Lähdön hetki tuntui saapuessaan samalla kertaa helpotukselta että jännitystä terävästi lisäävänä.

Hennan luokse ei ollut vaikea löytää ja soittaessani ovikelloa hän pian tulikin avaamaan. Yllään hänellä oli toppi ja hyvin lyhyet farkkushortsit, minun oli vaikea olla tuijottamatta. Hänen takanaan näkyi pieni yksiö, vain yksi huone, jonka toisella reunalla oli keittiö, yhdessä nurkassa paperien alle hautautunut kirjoituspöytä ja yhdessä nurkassa kapeahko sänky.

“Moi! Löysit hyvin perille?” hän tervehti iloisesti hymyillen. Vatsassani lentelevät perhoset riehaantuivat siitä ajatuksesta, että minun näkemiseni oli syy kyseiseen hymyyn.

“Juu, löysin. Oli hyvät ohjeet. Mä… mä otin mun muistiinpanot mukaan, ne on… ne on täällä näin…” mutisin alkaessani avata laukkua ja etsiä lehtiötäni.

“Tuu nyt ainakin peremmälle sieltä”, Henna sanoi ja tarttuen minua ranteesta johdatti pois kynnykseltä.

Kaivelin edelleen laukkuani jonkinlaisena itsesuojelumekanismina, antaakseni itselleni jotakin muuta tekemistä kuin sanoa tai tehdä jotakin pitkään pidäteltyä ja ehdottomasti harkitsematonta. Henna johdatti minut sängyn luo, jonka reunalle istuimme. Sain vihdoin muistiinpanoni ulos laukusta, mutta Henna otti ne minulta ja laski lattialle.

“Kuule, oonko mä ihan väärässä, vai tykkäätkö sä musta?” Henna kysyi, punastui ja jatkoi kiireesti: “Tarkoitan, kun mä oon ollut huomaavinani, että sä katsoisit mua sillä tavalla ja… vai onks se vaan toiveajattelua?”

Hän hymyili melkein anteeksipyytävästi, kuin olisi nauranut itselleen. Minä olin mielessäni käynyt läpi tämän skenaarion ties monetko kerrat, mutta nyt en ollut saada sanaa suustani. Henna oli kiinnostunut minusta? Hän oli katsellut minua? Oliko hän pyöritellyt mielessään samanlaisia päiväunia kuin minäkin?

“Ei, siis ei oo toiveajattelua.”

“Okei”, hän sanoi nyt antaen hymynsä muuttua peittelemättömän vihjailevaksi. Samalla hän antoi katseelleen luvan kääntyä häpeilemättömästi rintoihini - tunsin mielihyvän värähdyksen ja ylpeyttä asuvalintani onnistuneisuudesta. “Hyvä.”

Hän nojautui lähemmäs ja suuteli minua. Työnsin laukun sylistäni lattialle, pois tieltä. Hennan huulet olivat juuri niin pehmeät kuin olin kuvitellutkin ja maistuivat aavistuksen kirsikalle. Hän suuteli minua ensin hellästi, varovaisesti, sitten yhä rajummin ja nälkäisemmin kuin se olisi ollut hän, joka oli pitkän aikaa elätellyt jos jonkinlaisia fantasioita tästä hetkestä. Ja minä suutelin takaisin aivan yhtä vaativaisesti, upotin sormeni hänen täydellisiin, silkkisiin hiuksiinsa ja sain vihdoin tuntea hänen jäntevän, mutta samalla pehmeän vartalonsa lähelläni ja voi miten minä häntä halusin.

Hän painoi minut sängylle painautuen päälleni. Tunsin hänen kätensä paljaalla reidelläni - en ollut viitsinyt laittaa sukkahousuja sen lämpöaallon keskellä - ja annoin omien käsieni vaeltaa pitkin hänen kehoaan.

Henna vetäytyi irti suudelmasta hengittäen raskaasti. Olin sotkenut hänen hiuksensa ja yhdistettynä hänen punoittaviin poskiinsa ja intensiiviseen katseeseensa ne saivat hänet näyttämään jotenkin villiltä. En ollut varmaan koskaan ollut niin märkä kuin juuri silloin.

“Mennäänkö liian nopeesti?” hän huohotti.

“Ei hiukkaakaan”, vastasin yhtä hengästyneenä viedessäni käteni hänen lämpimälle reidelleen ja siitä ylemmäs. Hyväilin häntä farkkushortsien etumuksen läpi ja hän huokaisi nautinnollisesti sulkien silmänsä hetkeksi.

Sitten hän veti topin yltään ja sen perässä rintaliivit. Tuijotin hetken hänen rintojaan ennen kuin vein käteni niille, tunnustelin niiden kiinteyttä. Hän hymisi tyytyväisenä ja painautui sitten uudestaan alas suudellakseen minua.

Suudelman jälkeen hän nykäisi paidanhelmaani ylemmäs ja ottaen vihjeestä vaarin kohottauduin sen verran, että sain riisuttua sen yltäni. Henna avasi rintaliivieni soljet ja niin minunkin rintani olivat nyt päässeet vapaiksi vaatteista. Henna laskeutui suutelemaan kaulaani, sitten rintojani. Hänen kielensä leikitteli toisen nännini ympärillä ja minulta pääsi himon ja turhautumisen ynähdys. Pikkuhousuni olivat varmasti jo kastuneet läpi asti. Henna avasi hameeni napin ja vetoketjun ja nostin lantiotani niin, että hän sai vedettyä hameen yltäni. Nyt hän palasi painelemaan suudelmia vatsaani siirtyen aina vain alemmas. Se tuntui yhtä aikaa sekä nautinnolliselta että lähes tuskalliselta hänen kiusatessaan minua kielellään.

Vihdoin hän vei kätensä sinne, minne halusinkin, vaikka hän aluksi koskettikin minua vain pikkuhousujeni läpi. Silti kosketus hänen hieroessaan pyörivin liikkein, sai minut voihkaisemaan hiljaa. Hän hymyili ja painoi kevyitä suukkoja sisäreisiini.

Mietin, olisiko minun pitänyt tehdä jotakin hänelle - hänellähän oli vieläpä shortsitkin edelleen jalassaan, mikä totta puhuen oli minusta jollain tavalla äärimmäisen seksikästä - mutta yrittäessäni vetää hänet ylemmäs yltääkseni koskettamaan häntä, Henna irrotti lempeästi käteni iholtaan ja painoi ne patjaa vasten. Ilmeisesti hän halusi keskittyä minuun nyt.

Viimein Henna riisui pikkuhousuni, mitä vastaan minulla ei ollut kerrassaan mitään. Hän liu’utti yhden sormen sisääni saaden minut hengähtämään. Hän liikutteli sormea hitaasti edestakaisin, mutta se ei ollut tarpeeksi. Ei lainkaan tarpeeksi, pyysin häntä lisäämään toisenkin sormen, koskettamaan minua rajummin, mitä vain! Mutta hän jatkoi kiusaamistani vielä hetken ennen kuin täytti toiveeni. Hän tuntui nauttivan siitä, miten sai minut huohottamaan, vääntelehtimään ja anomaan häntä tekemään minulle vielä jotakin enemmän, jotakin voimakkaammin.

Henna liikutteli sormiaan rytmikkäästi syvälle sisääni ja taas pois. Toisen kätensä peukalolla hän alkoi hieroa klitoristani, hellästi, kovaa, vaihdellen niin, että olin täysin avuton hänen edessään. Yritin olla voihkimatta liian kovaan ääneen, mutta hänen taitavat sormensa tekivät sen vaikeaksi, melkein häpesin, mutta vain melkein. Toisekseen, minusta tuntui, että häntä kiihotti kuulla minun voihkivan.

Hän lisäsi kolmannenkin sormen ja huomatessaan minun olevan lähellä laukeamista hän hieroi klitoristani entistä rajummin tehden mahdottomaksi pidätellä huudahduksiani. Lopulta tulin ja se orgasmi tuntui kirjaimellisesti vavisuttavan koko maailmaani, vaikka todellisuudessa se olinkin kai vain minä, joka vavahteli.

Henna suuteli minua kelluessani edelleen orgasmin jälkimainingeissa. Hänen kätensä sivelivät vartaloani ja tuntuivat ihanilta. Hetken ajan olin paratiisissa. Henna suukotteli kaulaani yrittäessäni saada hengitystäni tasaantumaan ja pikkuhiljaa hänen liikkeidensä nälkäisyys pääsi porautumaan aivojeni ihanan usvan lävitse.

Käänsin meidät ympäri niin, että nyt Henna makasi patjalla minun allani. Hän oli tavattoman kaunis ja tavattoman kiihottunut. Miten kauan olin unelmoinut siitä, että näkisin Hennan tällä tavalla; minulle antautuneena ja täysin armoillani?

Riisuin hitaasti hänen shortsinsa ja antaakseni takaisin aiemmasta kiusoittelusta koskettelin häntä ensin pikkuhousujen läpi. Hän päästi valittavan, kärsimättömän äänen ja hieroi itseään sormiani vasten voimalla. En ollut koskaan tehnyt tätä toiselle tytölle, itselleni tietenkin kyllä ja Hennaa kosketellessani mietin, ettei se voinut niin kovin erilaista olla. Riisuin hänen pikkuhousunsa ja sormetin häntä samoin kuin hänkin oli tehnyt minulle. Nähdessäni, miten aiheutin Hennalle nautintoa - kauniille, ihanalle, ennen niin tavoittamattomalle Hennalle - minusta alkoi tuntua, että saattaisin kohta olla valmis uuteen kierrokseen. Hänen vartalonsa, hänen ääneensä, raskaat henkäykset, se kaikki oli huumaavaa. Henna ei ollut yhtä äänekäs kuin minä, mutta kuulin hänen useaan kertaan huohottavan oma nimeni.

Lopulta Hennakin laukesi voihkaisten. Minä asetuin makaamaan osittain hänen viereensä osittain päälleen, sillä sänky tosiaan oli kapeamman puoleinen. Me suutelimme ja painauduimme toisiimme kuin olisimme olleet vain yksi, erottamaton keho. Hän oli pehmeä ja lämmin, hänen huulensa kaikki, mitä sillä hetkellä saatoin kuvitella tarvitsevani.

Me lepäsimme siinä vieretysten ja minä mietin, miten onnellinen olinkaan.